Mitä änkytys on?

Änkytys on puheen sujuvuuden häiriö, jossa tiedät tarkasti mitä haluat sanoa mutta et pysty tuottamaan sanoja niin nopeasti kuin haluaisin. Änkytyksen voi kuulla puheessa toistona, venytyksinä tai lukkoina. Änkytyksen voi nähdä liiallisena kasvojen ja vartalon lihasjännityksenä tai myötäliikkeinä, kuten silmien räpyttelynä, pään kääntämisenä pois tai kielen työntymisenä ulos suusta änkytyksen aikana. Puhuja itse voi myös tuntea änkytyksen, ja se voi johtaa esimerkiksi sanojen vaihtamiseen (tilaat kahvilassa teetä kahvin sijasta, kun huomaat että olit aikeissa änkyttää kahvi-sanassa), kiertoilmausten käyttöön tai puhetilanteiden välttelyyn kokonaan. Joskus änkytys rajoittaa osallistumista keskusteluun kavereiden kanssa ja saatat jännittää puhumista niin, ettet pysty enää keskittymään kuuntelemaan muita. Änkytys voi herättää voimakkaita tunteita, useimmiten kielteisiä, kuten turhautumista, häpeää ja syyllisyyttä.

Monet osaavat aavistaa, että änkyttävät aivan pian. Alat ehkä silloin jännittää entistä enemmän, verenpaine kohoaa, sydän pumputtaa ja kämmenet hikoavat. Mitä enemmän jännität, sitä todennäköisempää on, että änkytys tulee esille. Lihasten voimakas jännittyminen altistaa änkytykselle. Saatatkin alkaa vältellä vaikeaa sanaa tai jättää asian sanomatta. Jos jatkat puhumista, on todennäköistä, että änkytystä tulee esille. Jälkeenpäin saatat harmitella sanomatta jättämistä, tai änkytystä ja kokea epäonnistumista puhetilanteessa. Nämä kokemukset vahvistavat ehkä jo ennestään olemassa olleita ajatuksia, kuten ”en ikinä pysty sanomaan tätä” tai ”toiset pitävät minua outona kun änkytän”.

Kansainvälinen toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden luokitus, ICF (International Classification of Functioning, Disability and Health) kuvaa, miten sairauden ja vamman vaikutukset näkyvät yksilön elämässä. ICF ymmärtää toimintakyvyn ja toimintarajoitteet moniulotteisena, vuorovaikutuksellisena ja dynaamisena tilana, joka koostuu terveydentilan sekä yksilön ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutuksesta. ICF soveltuu kuvamaan myös änkytystä kokonaisvaltaisena ilmiönä.

Malli lähtee änkytyksen taustalla olevista tekijöistä ja änkytyksen ilmenemisestä, joita voidaan kuvata kehon ja ruumiin toiminnot ja rakenteet osioon. Näitä ovat esimerkiksi puheessa esille tulevat sujumattomuudet laadullisesti ja määrällisesti sekä sellaiset puhemotoriikan, kielen kehityksen, oppimisen tms. vaikeudet joilla on merkitystä nykytilanteessa. Siihen miten jokainen oman änkytyksensä kokee, vaikuttavat yksilölliset tekijät ja ympäristötekijät. Yksilöllisiä tekijöitä ovat esimerkiksi temperamentti ja sensitiivisyys (esim. reagointi muutostilanteisiin). Tässä voidaan kuvata myös, millaisia tunteita esiintyy esim. ennen puhumista/puhumisen aikana/ sen jälkeen. Lisäksi voidaan kuvata miten puhuja suhtautuu omaan änkytykseensä, kuinka tietoinen hän on omasta änkytyksestään ja miten hän käsittelee änkytystä ja siihen liittyviä asioita. Yksilölliset reaktiot änkytykseen, kuten myötäliikkeet ja jännitykset kehossa, voidaan sisällyttää tähän. Ympäristötekijät kuvaavat perheen ja muiden läheisten suhtautumista änkytykseen ja siten, miten he reagoivat ja toimivat vuorovaikutustilanteessa. Puheen sujuvuutta tukevia tekijöitä voisivat olla esim. korostunut vuorottelu, aikuisen hitaampi puhemalli ja rauhalliset tilanteet, joissa on aikaa puhua ja ei ole kilpailua puheenvuoroista. Tärkeitä tekijöitä ovat myös katsekontaktin ylläpitäminen änkytyksestä huolimatta ja hyväksymisen sanoittaminen esim. ”ei haittaa vaikka änkytystä tulee”.

Aktiivisuus ja osallistuminen kertovat, missä tilanteissa änkytys rajoittaa osallistumista ja aktiivisuutta ja missä tilanteissa taas ei (kotona, kavereiden kanssa, koulussa ja harrastuksissa jne). Joskus änkytys voi saada arkisetkin puhetilanteet tuntumaan vaikeilta ja se voi rajoittaa niihin osallistumista. Esimerkkejä voivat olla vaikkapa keskustelun aloittaminen, uusille ihmisille puhuminen, puhelinsoitot, puhuminen ryhmässä, viittaaminen, vitsailu, lukeminen ääneen tai ruoan tilaaminen. Malli auttaa pohtimaan myös, mihin asioihin änkytys tarkemmin vaikuttaa (mm. ystävien saaminen, oppiminen ja onnistuminen koulussa, harrastuksiin osallistuminen, tulevaisuuden suunnitelmat, kiinnostus uusista asioista ja elämästä, itseluottamus omiin kykyihin).

 

Mistä änkytys johtuu?

Nykykäsityksen mukaan änkytys syntyy monen tekijän yhteisvaikutuksesta, ja yhtä yksittäistä syytä ei ole voitu tunnistaa. Tutkimus on löytänyt änkytyksen taustalta erilaisia geenimutaatioita, joita on monilla, muttei kaikilla änkyttävillä ihmisillä. Ryhmätasolla on myös voitu huomata, että osalla änkyttävistä ihmisistä aivotoiminta on organisoitunut tavanomaisesta poikkeavalla tavalla. Suurimman osan kohdalla änkytyksen perimmäinen syy ei selviä, eikä syy useinkaan vaikuttaisi änkytyksen hoitokäytäntöihin. Tutkimus keskittyy geneettisiin (perinnöllisiin), neurologisiin (aivotoiminnallisiin), yksilöllisiin (persoonallisuus) ja ympäristötekijöihin.