Vanhemmalle

Mitä änkytys on?

 Änkytys on puheen sujuvuuden häiriö, jossa lapsi tietää tarkasti mitä haluaa sanoa, muttei pysty tuottamaan sanoja niin nopeasti kuin haluaisi. Änkytyksen voi kuulla puheessa toistona, venytyksinä tai lukkoina. Änkytyksen voi nähdä liiallisena kasvojen ja vartalon lihasjännityksenä tai myötäliikkeinä, kuten silmien räpyttelynä, pään kääntämisenä pois tai kielen työntymisenä ulos suusta änkytyksen aikana. Puhuja itse voi myös tuntea änkytyksen, ja se voi johtaa esimerkiksi sanojen vaihtamiseen, kiertoilmausten käyttöön tai puhetilanteiden välttelyyn kokonaan. Joskus änkytys rajoittaa osallistumista keskusteluun kavereiden kanssa.  Änkytys voi herättää pienessäkin lapsessa voimakkaita tunteita, useimmiten kielteisiä, kuten turhautumista ja häpeää.

 Pienen lapsen änkytys menee useimmiten ohi ennen kouluikää. Kouluikäisen lapsen änkytys on tavallisesti pitkäkestoista. Pikkulapsilla änkytystä esiintyy noin 5%:lla lapsista, koko väestöstä änkytystä on noin 1%:lla

Kansainvälinen toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden luokitus, ICF (International Classification of Functioning, Disability and Health) kuvaa, miten sairauden ja vamman vaikutukset näkyvät yksilön elämässä. ICF ymmärtää toimintakyvyn ja toimintarajoitteet moniulotteisena, vuorovaikutuksellisena ja dynaamisena tilana, joka koostuu terveydentilan sekä yksilön ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutuksesta. ICF soveltuu kuvamaan myös änkytystä kokonaisvaltaisena ilmiönä.

 Malli lähtee änkytyksen taustalla olevista tekijöistä ja änkytyksen ilmenemisestä, joita voidaan kuvata kehon ja ruumiin toiminnot ja rakenteet osioon. Näitä ovat esimerkiksi puheessa esille tulevat sujumattomuudet laadullisesti ja määrällisesti sekä sellaiset puhemotoriikan, kielen kehityksen, oppimisen tms. vaikeudet joilla on merkitystä nykytilanteessa. Siihen miten jokainen oman änkytyksensä kokee, vaikuttavat yksilölliset tekijät ja ympäristötekijät. Yksilöllisiä tekijöitä ovat esimerkiksi temperamentti ja sensitiivisyys (esim. reagointi muutostilanteisiin). Tässä voidaan kuvata myös, millaisia tunteita esiintyy esim. ennen puhumista/puhumisen aikana/ sen jälkeen. Lisäksi voidaan kuvata miten puhuja suhtautuu omaan änkytykseensä, kuinka tietoinen hän on omasta änkytyksestään ja miten hän käsittelee änkytystä ja siihen liittyviä asioita. Yksilölliset reaktiot änkytykseen, kuten myötäliikkeet ja jännitykset kehossa, voidaan sisällyttää tähän. Ympäristötekijät kuvaavat perheen ja muiden läheisten suhtautumista änkytykseen ja siten, miten he reagoivat ja toimivat vuorovaikutustilanteessa. Puheen sujuvuutta tukevia tekijöitä voisivat olla esim. korostunut vuorottelu, aikuisen hitaampi puhemalli ja rauhalliset tilanteet, joissa on aikaa puhua ja ei ole kilpailua puheenvuoroista. Tärkeitä tekijöitä ovat myös katsekontaktin ylläpitäminen änkytyksestä huolimatta ja hyväksymisen sanoittaminen esim. ”ei haittaa vaikka änkytystä tulee”.

 Aktiivisuus ja osallistuminen kertovat, missä tilanteissa änkytys rajoittaa osallistumista ja aktiivisuutta ja missä tilanteissa taas ei (kotona, kavereiden kanssa, koulussa ja harrastuksissa jne). Joskus änkytys voi saada arkisetkin puhetilanteet tuntumaan vaikeilta ja se voi rajoittaa niihin osallistumista. Esimerkkejä voivat olla vaikkapa keskustelun aloittaminen, uusille ihmisille puhuminen, puhelinsoitot, puhuminen ryhmässä, viittaaminen, vitsailu, lukeminen ääneen tai ruoan tilaaminen. Malli auttaa pohtimaan myös, mihin asioihin änkytys tarkemmin vaikuttaa (mm. ystävien saaminen, oppiminen ja onnistuminen koulussa, harrastuksiin osallistuminen, tulevaisuuden suunnitelmat, kiinnostus uusista asioista ja elämästä, itseluottamus omiin kykyihin).

 

Mistä änkytys johtuu?

Änkytykseen ei tunneta yhtä yksittäistä syytä. Osalla on selvä geneettinen (peritty) alttius änkyttää, ja änkytykseen liittyviä geenimutaatioita on pystytty tutkimuksissa tunnistamaan. Tiedetään myös, että osalla änkyttävistä ihmisistä voi olla aivotoiminnallisia eroja sujuviin puhujiin verrattuna. Lapsen kehitykseen liittyvät muut päällekkäiset pulmat, kuten motoriset, kielelliset tai tarkkaavuuden vaikeudet vaikeuttavat sujuvan puheen tuottamista. Myös lapsen persoonallisuus ja temperamenttipiirteet vaikuttavat ja esimerkiksi ympäristön palautteelle herkkä, täydellisyyttä tavoitteleva lapsi on alttiimpi änkyttämään. Yksikään tekijä ei kuitenkaan ainoana piirteenä ole riittävä änkytyksen syyksi, vaan änkytys syntyy nykykäsityksen mukaan monen tekijän yhteisvaikutuksesta.

Änkytyksen syntyä voi havainnollistaa ämpärimallilla (Yaruss, Coleman & Hammer 2006). Mallin mukaan jokaisella lapsella ja perheellä on ominaisuuksia, jotka vaikuttavat suotuisasti tai kielteisesti puheen sujuvuuteen ja änkytyksen ilmenemiseen. Nämä piirteet voidaan jakaa lapsen omiksi ominaisuuksiksi (persoonallisuus, motoriset ja kielelliset taidot jne.), ihmisten välisiksi ominaisuuksiksi (elämäntilanteet muuttuminen, kiireinen ja ennakoimaton elämänrytmi jne.) sekä viestintään liittyviksi ominaisuuksiksi (nopea puherytmi, kilpailu puheenvuoroista, kielteinen palaute puheen sujumattomuudesta, keskeyttäminen jne.). Kaikki ominaisuudet tuovat mallin ämpäriin vettä. Liian monien asioiden päällekkäistyessä ämpäri täyttyy ja vuotaa yli ja änkytys tulee kuuluviin.

Mitä vanhempi voi tehdä?

 Tärkeintä vanhemman on muistaa avoin ja hyväksyvä suhtautuminen änkytykseen. Lapset ovat herkkiä havaitsemaan vanhemman huolen ja ahdistuksen ja kokevat nopeasti, että heissä on jotain vialla.

 – varaa päivittäin rauhallinen , kahdenkeskinen hetki lapsen kanssa (5 min). Keskity lapsen kuunteluun, seuraa lapsen aloitteita ja kiinnostusta ja tee hetkestä molemmille rauhallinen ja nautinnollinen.

 – huolehdi puheenvuoroista. Anna lapsen sanoa asia loppuun änkytyksestä huolimatta, älä hoputa tai keskeytä lasta. Kiinnitä asiaa erityistä huomioita sisarusten kesken.

 – keskity kuuntelemaan arjen tilanteissa. Kiireisissäkin tilanteissa ylläpidä lapseen katsekontaktia puhumisen aikana. Puheenvuoroista voi joskus joutua kilpailemaan paitsi sisarusten, myös kotitöiden kanssa! Pienen lapsen kanssa voit laskeutua alas ja olla lapsen kanssa kasvokkain samalla tasolla.

 – anna lapselle rauhallista puhemallia. Kiinnitä huomiota siihen, että itse puhut rauhallisesti ja mallitat kiireetöntä keskustelua. Kiire puhua lisää änkytystä!

 – anna sujuvaa mallia. Voit toistaa omassa puheessasi sujuvasti lapsen ilmauksia, joissa änkytystä esiintyi. Jos lapsi sanoo ”Mmmm-mi-mi-miiiilloin ruoka on valmis”, voit vastata, ”milloin ruoka on valmis, ihan hetken kuluttua”.

 – älä pakota lasta puhumaan

 – voit jutella lapsen kanssa änkytyksestä avoimesti ikään sopivalla tavalla ja osoittaa samalla, että huomaat ja ymmärrät, miten hankalaa puhuminen lapselle on. Kerro lapselle myös, että olet kiinnostunut kuulemaan mitä asiaa hänellä on, vaikka puhe olisikin sujumatonta.

 – lapset eivät yleensä pysty hyötymään neuvoista ”sano kaikessa rauhassa” kuin hetken kerrallaan. Aikuisenkin on vaikea kiinnittää puhenopeuteen huomiota kaiken aikaa, ja lapselle se on vielä vaikeampaa. Onkin viisaampaa olla antamatta korjaavia neuvola ja keskittyä rauhallisesti kuuntelemaan lasta.

 – lapselle on tärkeä kertoa, että ei haittaa vaikka änkyttää!

 

Koulun ja päivähoidon vaikutus

 Suomessa lapset viettävät pitkiä päiviä päivähoidossa ja koulussa. Ryhmän ja opettajien suhtautuminen änkytykseen on tärkeä tekijä lapsen kehitykselle. On tärkeää, että vanhempana kerrot lapsesi opettajalle änkytyksestä ja siitä, miten änkytys vaikuttaa lapseesi. Voi olla, että opettajalla ei ole aiempaa kokemusta lasten änkytyksestä lainkaan. Erityisen tärkeää tämä on mahdollisten kiusaamistilanteiden ehkäisemiseksi. On tärkeää keskustella lapsen kanssa siitä, miten hän kokee puhetilanteet koulussa. Jokaisella on omanlaisiaan kokemuksia, ja samat toimintatavat eivät sovi kaikille lapsille.

 

Terapiavaihtoehtoja ja apua änkytykseen

 Puheterapia on paras hoitomuoto änkytykseen. Lähin puheterapeutti löytyy kotikuntasi terveyskeskuksesta. Mikäli kotipaikkakunnallasi ei ole puheterapiapalveluita tarjolla, voit aina ottaa yhteyttä meihin TEMPOssa. Änkytystä voidaan kuntouttaa myös videovälitteisesti eri paikkakunnalle. Suosittelemme lämpimästi, että valitset puheen sujuvuuden häiriöihin erikoistuneen tai syvällisesti perehtyneen puheterapeutin.

 Änkytyksen varhaiskuntoutus on vaikuttavin tapa tukea puheen sujuvuuden kehittymistä. Mikäli änkytyksen ensi-ilmaantumisesta on kulunut puoli vuotta, on syytä hakeutua puheterapeutille. Yhteydenotto voi olla tarpeen jo aiemmin, mikäli lapsen änkytys on erittäin vaikeaa, tai jos lapsi tai vanhemmat ovat itse tilanteesta hyvin huolissaan. Koululaisen änkytys vaatii puheterapiaa, jos lapsi itse kiusaantuu änkytyksestä tai lapsella ei ole keinoja hallita puheen sujuvuutta halutessaan.

 Lapselle ja perheelle vertaistuki on usein tärkeä avun lähde. Kokemus siitä, ettei ole ainoa lapsi tai vanhempi vastaavassa tilanteessa auttaa usein jaksamaan ja tuo lohtua.